Suurella sydämellä ja sisulla suomalaisten hyväksi

Irakille kelpaa suomalaisten rahat, mutta ei oman maan kansalaiset

Irakille kelpaa suomalaisten rahat, mutta ei oman maan kansalaiset

Irakilaisten pakkopalautukset eivät toimi monesta syystä. Yksi niistä on se, ettei Irak ota vastaan niitä palautettavia, jotka eivät palaa vapaaehtoisesti.

Tähän on kehitelty ratkaisuksi se, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille irakilaisille maksettaisiin 5000 euroa rahaa plus lentolippu Irakiin, jotta he palaisivat vapaahtoisesti. Tämä tuntuu hieman hölmöltä, koska Irak voitaisiin helposti taivutella ottamaan vastaan myös ne ex-turvapaikanhakijat, jotka maahan eivät vapaaehtoisesti haluaisi palata. Nimittäin Suomi maksaa vuosittain Irakille kehitysapua 25 miljoonaa euroa.

Tämä yhteissumma tulee eri lähteistä, joista yksi on ulkoministeriö, eli myös Timo Soinilla on näppinsä pelissä tässä asiassa. Hänen ministerikautensa on muutenkin ollut sellainen menestys, että uskoo ken tahtoo, kun hän sanoo jättäytyvänsä pois muista syistä, kuin siitä ilmeisestä, että tietää etukäteen, ettei läpi olisi pääsemässä.

Oikeastihan kaikki ymmärtävät hänen myyneen kaikki arvonsa pitääkseen hyväpalkkaisen ministeripestinsä. Soinia varten on sinällään turha erikseen keksiä nokkelia haukkumasanoja, koska parhaimmat hän on itse kehitellyt.

– Hartaana kristittynä Soini vertasi loikkareita Juudakseen vähän ennen kuin itse ryhtyi loikkariksi. Hän siis luultavasti itsekin ymmärtää millainen kaksinaamainen, selkärangaton lurjus hänestä on tullut, joten hänen on parempi heittää suosiolla hanskat tiskiin, kuin epätoivoisesti uskotella itselleen, että vielä löytyisi tarpeeksi höynäytettäviä, jotka saattaisi äänestää Juudasta.

Vaalien jälkeen saadaan ulkoministeri (ja toivottavasti myös sisäministeri!) vaihtoon ja sitten pitäisi alkaa asioiden muuttua.

Nykyinen systeemi pakkopalautusten suhteen on se, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat tietoisia tulevasta karkoituksesta, mutta heitä ei oteta kiinni etukäteen, vaan he voivat kadota maan alle. Tällä hetkellä kadonneita turvapaikanhakijoita on yli 6000.

Nämä katoamiset johtavat pimeisiin töihin, rikollisuuteen ja pahimmassa tapauksessa siihen, että yksittäiset ex-turvapaikanhakijat rupeavat tekemään raakoja väkivaltarikoksia, jotta voisivat jäädä maahan vankilatuomion turvin. Kuuluisin tällaisesta rikoksesta on Ruotsin Ikea-isku, jonka motiivi kaikesta päätellen oli pyrkimys jäädä maahan keinolla millä hyvänsä. Täytyy myös muistaa, että Turun terroristikin oli kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut ex-turvapaikanhakija.

Parempi systeemi olisi, että turvapaikanhakijan pitäisi henkilökohtaisesti hakea päätöstä turvapaikasta ilman, että hän etukäteen tietää saako hän jäädä maahan vai ei.

Jos päätös olisi kielteinen, hänet otettaisiin samantien säilöön, kun hän tulisi noutamaan päätöstä. Säilössä pidettäisiin mahdollisimman lyhyt aika ja sitten ex-turvapaikanhakija kiikutettaisiin lentokoneeseen kohti kotimaataan. Ja jos esimerkiksi Irak ei suostuisi ottamaan vastaan, niin sitten olisi turha odottaa niitä 25 miljoonaa euroakaan kehitysapurahojen muodossa.

 

Tämä juttu löytyy myös Uusisuomi sivustolta Puheenvuoro kohdasta.

Ajatuksia hoivasta ja Suomen tilanteesta

Ajatuksia hoivasta ja Suomen tilanteesta

Jokainen eettisesti ja moraalisesti toimiva haluaa tehdä työnsä hyvin. Alalta pois vaihtaneita on muutamasta eri syystä; lama 90-luvulla ja ainainen kiire. Hoitajia sanotaan olevan muissa töissä tällä hetkellä jopa 72.000. Kun olosuhteet muutettaisiin inhimillisiksi ja palkka asetettaisiin kohdilleen, kyllä hoivatyöhön tulijoita olisi. Moni opiskeli hoitajaksi halutessaan hoitaa ja auttaa ihmisiä.

Hoitajamitoituksesta puhutaan, ettei se yksin ratkaise työn jälkeä. Tuo on totta, mutta hoitajamitoitus on raami, jonka jälkeen mukana seuraavat muut asiat. Kun hoitajia on tarpeeksi, kiire ei ole liian kova ja alalle on tulijoita, jolloin voidaan palkata ne kulloiseenkin työhön soveltuvimmat.

On hyvä, että lähihoitajakoulutukseen saadaan pääsykokeet takaisin. Ikävän usein vuosien aikana on kuullut lausahduksen, ”jos et muualle pääse, mene lukemaan lähihoitajaksi.”

Onhan alalla kuin alalla hyvä olla sille soveltuvat henkilöt.

Ihmisten kanssa työskentely on antoisaa. Tein potilas-/asiakastyötä itse 90luvun lopulla, kunnes siirryin hoivakodin johtajan pestiin. Kun on aikaa, eikä kiireessä tarvitse tehdä ja raskasta asiakasta voi hoitaa kahden hoitajan avustamana, on työkin aivan erilaista kuin nykypäivänä. Omassa hoivakodissani, vaikka toimin tuolloin yksityissektorilla, en olisi voinut kuvitella nykypäivän kaltaisia tilanteita. Ei tuolloin hoidettu näin huonosti.

Usein hoito-ja palvelusuunnitelma tehdään, kun asiakas tulee palveluasuntoon tai ympärivuorokautisen hoivan yksikköön. Tätä ei omahoitaja kuitenkaan juurikaan ehdi arjen kiireiden keskellä päivittämään tai vaikka ehtisi, ei asiakkaan kunnon lasku ja sen papereihin merkitseminen tarkoita hoitohenkilökunnan lisäystä yksiköissä, vaikka se kuinka olisi tarpeen.

Näin työstä tulee liian raskasta. Hoitajat kuormittavat omat tuki- ja liikuntaelimensä ja joutuvat sekä selkä että muiden vaivojen vuoksi sairauslomille. Työ on psyykkisestikin raskasta. Näet, kuinka asiakkaan kunto laskee, haluaisit viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, mutta viereisen huoneen asukas odottaa jo suihkuun pääsyä.

Muistetaanhan, ettemme syyllistä hoitajia. Heistä suurin osa tekee parhaansa. Yhteiskunta on rahan väärin kohdentamisessaan ja kilpailutuksissaan unohtanut inhimillisyyden.

Meidän on aika muistaa, mikä onkaan se tärkein asia. Inhimillisyys. Vaikka rahan sanotaan pyörittävän maailmaa, mitä meille jää, jos unohdamme heikoimmassa asemassa olevat ja annamme vanhustemme kuolla huonoon hoitoon, syrjäytyneiden nuorten sortua huumekokeiluihin, erityislasten kärsiä huonoista oppimistuloksista liian suurissa luokissa, eläkeläisten kituuttaa liian pienillä eläkkeillä ja työttömien syrjäytyä lopullisesti.

Meille jää huonosti voiva kansa ja huonosti pärjäävä maa, joka on kaukana hyvinvointivaltiosta.

Minä ajan tavallisten suomalaisten asiaa ja haluan kääntää tämän uppoavan laivan eli Suomen suunnan nyt, kohta se on liian myöhäistä.

Allokoidaan rahamme oikein, koska sitä ei liikoja ole.

Eläkeläisten asema Suomessa

Suomen eläkeläisten määrä on liki 1,5 miljoonaa. Moni heistä on huolissaan toimeentulostaan ja asumiskulut nielevät eläkkeestä suurimman osan. Eläkeläisten köyhyys on Suomessa totisinta totta. Jo 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan eläkeläisistä 14% eli köyhyysrajan alapuolella.

Vuoden 2014 jälkeen kansaeläkeindeksiä on leikattu ja jäädytetty, mikä lienee saanut prosenttilukeman kohoamaan. Liki puolella eläkeläisistä tulo on vain noin 1250e kuukaudessa. Millaista voi olla tämän 1,5 miljoonan kansalaisen ostovoima reilun tuhannen euron tuloilla? Sanomattakin selvää, että sitä ei ole. Vuokrat ovat korkeita, varsinkin pääkaupunkiseudulla ja lääkkeet kalliita. Moni joutuu jättää jopa elintärkeät, hyvinvoinnilleen merkitsevät lääkkeet ostamatta.

Eläkeliitto on esittänyt, että eläkeläisten asiat tulisivat keskeiseksi teemaksi esille kevään eduskuntavaaleissa. Ja Antti Rinne (Sdp) onkin vilautellut 100e kuukausikorotusta eläkkeisiin. Toivottavasti jokainen suomalainen ymmärtää tässä olevan kyse vaalitempusta, ei todellisesta tahdosta vaikuttaa asioihin.

Kansaneläkeindeksin leikkaus ja jäädytys tulisivat perua, ja verotus keventää.
Eläkeläisistä, varsinkin iäkkäämmistä heistä on valitettavan moni yksin. Kustannukset jäävät tällöin yksin maksettavaksi. Yksinäisyys sekä huoli pärjäämisestä vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin. Tarvittavien lääkkeiden, kuten sydän- ja verenpainelääkkeiden ostamattomuus fyysiseen hyvinvointiin. Tarpeeksi ravintorikasta ruokaa ei raaskita, eikä yksinkertaisesti ole varaa ostaa, joten kaiken kaikkiaan kunto heikkenee. Terveyspalveluja käytetään ehkä liikaa, osittain yksinäisyyden vuoksi, suurelta osin heikentyneen kunnon vuoksi. Tämäkö on sitten säästöä?

Kierre, jota voisimme parantaa nostamalla eläkkeiden tasoa, pienentämällä niiden verotusta, huolehtimalla eläkeläisten ja vanhusten kohtaamispaikkojen olemassa olosta.

Kenenkään ei pidä jäädä yksin, huonossa kunnossa, eläen masentuneena ja huonokuntoisena, varattomana.

Joka toinen päivä Suomessa tappaa joka toinen yli 65vuotias itsensä.
Suomi ei ole hyvinvointivaltio. Ei enää.

Maan tulisi huolehtia omistaan.

Eläkkeistä ja Kelasta

Eläkkeistä ja Kelasta

Työeläke ansaitaan omalla palkkatyöllä lukee jossakin.

Eläkeläisemme ovat siis itse ansainneet eläkkeensä. Miksi siitä pitää sitten vielä viedä veroja niin paljon?! Kaikki on tehty omalla työllä, omasta selkänahasta, se raha kuuluu eläkeläisille, ei herroille, eikä valtiolle, eikä eläkekassojen sijoitusrahastoihin.

Eläkkeiden verotus tulisi alentaa tuntuvasti. Nämä suomalaiset ovat jo useaan otteeseen maksaneet veronsa. Tekemästään työstä, ostamistaan tuotteista, ostamistaan asunnoista ja autoista, kenties perinnöiksi saaneista osakkeista…..

Ja vielä pitää verottaa kovalla kädellä. Niin paljon, että hädin tuskin sillä elää, pohtien missä kananmunat ovat tänään tarjouksessa; ne pitävät nälän pitkään loitolla.

Meille suolletaan jatkuvasti propagandaa, kuinka eläkkeemme eivät riitä kattamaan kohta enää eläkekuluja. Täyttä soopaa, useat meistä tietävät, että eläkelaitoksissa piisaa rahaa muille jakaa.

Kelan eläke esitteestä lauseita:

” Kansaneläkettä ei kannata hakea, jos muut eläkkeesi ja korvauksesi ylittävät alla olevat tulorajat. Tulorajat tarkoittavat bruttotuloja. Niistä ei ole vähennetty veroa.

Tulorajat:
-parisuhteessa elävä noin 1 158 e/kk

-yksin asuva noin 1 300 e/kk”

Miettikää tuota yksinasuvan pientä tuloa! Siitä, kun otetaan verot pois, kuinka sillä elää?? Ja siihen päälle et siis saa kansaneläkettä, vaikka muutoin olisit siihen oikeutettu. Eli, älä tee töitä, ainakaan tuon summan yli, vaikka eläkkeellä ollessasi kenties voisit vähän tehdäkin ja haluaisit tehdä. Useat sairaanhoitajathan keikkailevat vielä eläkkeellä ollessaankin. Tämä koskee siis kansaneläkettä.

Entäpä muut eläkkeet.

Tässä esitteestä vielä lisää ironisia lauseita:

” Kelan eläkkeitä tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä.
Ne muuttuvat samaa tahtia kuin tietyt elinkustannukset.”

Mitkäköhän mahtavat olla niitä ”tiettyjä kustannuksia”, jotka huomioidaan…… ai niin, eihän tämä siis koskenutkaan myös työeläkettä…….

Lukiessani tuota Kelan esitettä eläkkeistä, meni pää jo pyörälle. On sitä, tätä ja tota, josta sitten vähennetään se tämä ja tuo, ja huomioidaan + vähennetään verot ja päätös kestää jne jne.

Kuka täysijärkinen kykenee toimimaan Kelan byrokratia viidakossa, oli kyse eläkkeistä, työttömyydestä tai sairastamisesta? Miksi Kela ei palkkaa ihmisiä neuvomaan myös meitä, suomalaisia?

On perustettu arabiankielistä puhelinpalvelua, toimistot täyttyvät ulkomaalaisista, jonoon et voi jäädä, koska vanhemmalla ja sairaalla vointi ei kestä olla jonossa tuntikausia.

Miksi meillä on näin sekava viidakko ylipäätään olemassa, josta ei kukaan suomalainen koskaan juurikaan hyödy? Ja annas olla, jos hankit euronkin yli tietyn rajan, jota et tiennyt huomioida, ällös huoli: kyllä Kela tämän toki muistaa ja vähentää tuistasi tai vielä todennäköisemmin: menetät kaikki tukesi.

On meillä hienoa valtio! Kerrassaan, systeemit niin mutkikkaita, että lienekö nuo Kelan virkailijatkaan ovat niistä kunnolla perillä. Siinä vaiheessa, kun saat päätöksen, joka hyvinkin todennäköisesti tulee kieltävänä, olet kenties menettänyt jo asuntosi, koska a) vuokrat olivat myöhässä ja b) Kelan mielestä se oli liian kallis…..

Hyvinvointivaltio: ”Se oli silloin, kun minä olin nuori/Ennen meillä oli asiat toisin …….”

Kun oma tahto murskataan

Kun oma tahto murskataan

Raiskauksesta voi seurata uhrille traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), joka on psykiatrinen häiriö ja luetaan ahdistuneisuushäiriöihin.

Raiskaus tapahtumana kestää hetken, toivottavasti, mistäs me sitäkään tiedämme. Mutta sen aikaansaavat vauriot kestävät vuosikausia. Raiskauksen uhri käy läpi tapahtunutta yhä uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan läpi omassa mielessään. Nämä uudelleenkokemiset saattavat olla tapahtuneeseen liittyviä painajaisunia tai takaumia tapahtuneesta. Ja ne ilmaantuvat esimerkiksi, kun jokin haju, kuva, esine, maku, ääni tmv muistuttaa tapahtuneesta. Ikävintä on, että nämä tulvivat mieleen myös, kun pitäisi levätä, esimerkiksi nukkumaan mennessä, kun mieli on muutoin tyhjentynyt. Kuinka siinä sitten nukkua, levätä ja toipua?

Muita raiskauksen aikaansaamia uhreilla oireita ovat mm. välttämiskäyttäytyminen ja jatkuva stressi- eli vireystila.

Raiskaus johtaa aina itsesyyttelyyn ja häpeään. Sen kohteeksi joutunut voi haluta paeta, muuttaa paikkakunnalta, jopa maasta. Näille Oulun lapsille tämä on mahdotonta, aikuisille ei.

Läpikäydyt painajaismaiset kokemukset vaikuttavat uhrien kaikkiin ihmissuhteisiin. Aikuisille, työelämässä oleville, tapahtuma heijastuu myös työelämään. Luottamus muihin ihmisiin kärsii.  

Raiskauksen uhreiksi joutuneilla on todettu olevan usein selittämättömiä kipuja ja paniikkihäiriöitä sekä synnytyspelkoa.

”Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa on selvinnyt, että joka kolmannella raiskauksen uhrilla on itsetuhoisia ajatuksia ja jopa 13 prosenttia uhreista yrittää itsemurhaa.”

Tiesitkö, tulitko Sinä, joka vielä puolustat raiskaajia, että Raiskaus on väkivaltaa ja RIKOS. Seksuaalista väkivaltaa. Raiskaus on NÖYRYYTTÄMISTÄ. Siinä ei ole kyse seksuaalisesta halusta.

Ja syyllinen on AINA tekijä, ei koskaan uhri. Uhria ei voida syyllistää tapahtuneesta millään lailla, ei siitä, että pukeutui liian viekottelevasti, pyöri väärissä piireissä, oli tekemisissä ns väärien ihmisten kanssa, oli humalassa jne jne. Syyllinen on aina se, joka toimii väärin.

”Seksuaalinen väkivalta loukkaa vakavasti yksilön fyysistä ja henkilökohtaista koskemattomuutta. Tekijän motiivit eivät pohjaudu voimakkaille seksuaalisille tarpeille. Seksuaalirikoksessa on kysymysvihasta, alistamisesta ja vallan väärinkäytöstä.”
Lähde: http://www.nettitukinainen.fi

Entä aiheet, joista ei ole puhuttu, kirjoitettu laisinkaan; Miten raiskattiin, mihin, kuinka uhri kenties haavoittui, entä HIV, muut taudit, mahdollinen raskaus.  Erittäin vaikeita aiheita, joita en ole nähnyt läpikäytävän laisinkaan. Terveydenhuoltoalan ammattilaisena en kavahda näitäkään asioita ja kehtaan nostaa aiheet esille. Pahoittelen, jos joku ei halua näitä lauseita lukea. Näitäkin asioita on kuitenkin syytä miettiä. Uhri saattaa elää viikkoja, kuukausia, vuosia paitsi fyysisissä tuskissa, myös henkisissä edellä mainituista johtuen.

”Raiskauksen uhrin perusturvallisuus vaurioituu.”

Minusta tässä maassa on menty monissa asioissa liian pitkälle, aivan liian pitkälle. Meiltä on kohta viety aivan kaikki. Nyt vielä tapahtuu jotakin näin karmaisevaa. Ei hallitukselle riittänyt se, että vanhuksiamme ei hoideta, työttömiä kyykytetään, köyhät elävät kädestä suuhun, kodittomille ei ole rahaa ja suomalaiset eivät saa kunnon terveydenhuoltoa. Ei – Nyt vielä vaarannetaan lapset ja naiset.

Eiköhän olisi aika ajatella suomalaisia,
olemmehan sentään (vielä) Suomessa.

#nyt saa riittää #järkikäteen

Miksi ja miten kestämme vastoinkäymisiä – Onko aikuisten kiusaaminen sallittua?

Miksi ja miten kestämme vastoinkäymisiä – Onko aikuisten kiusaaminen sallittua?

Vastoinkäymisiä tulee meille jokaiselle, sitä kutsutaan elämäksi.

Vastoinkäymiset voivat olla isoja tai pieniä, ja jokaiselle ne ovat aina oma subjektiivinen kokemus. Toisen mielestä jokin pieni asia voi olla toisen mielestä hyvinkin suuri. Koskaan emme saisi invalidoida kenenkään kokemuksia ja tunteita.

Aikoinaan tehtiin aihetta koskien tutkimus, joka käsitti miltei 15.000 osallistujaa. Tutkimustulokset paljastivat, että vastoinkäymisiä kokeneet ihmiset nauttivat erilaisten vastoinkäymisten jälkeen pienemmistä asioista kuin ennen ja elivät nykyhetkessä enemmän läsnä, nauttien joka minuutista aikaisempaa enemmän. Tulos johtunee kenties siitä, että kyky arvostaa asioita muuttuu, kun kokee vastoinkäymisiä.

Arkipäivän vastoinkäymisiä on monenlaisia, pommiin nukkuminen, hukuksissa olevat autonavaimet, liikenneruuhka, työt eivät luonnistu, koska aamu alkoi huonosti. Kotiin tultaessa kaupassa huomaa lompakon unohtuneen aamulla kotiin. Monelle meille ovat tällaiset arkipäiväiset tilanteet tuttuja.

Meidän siemaillessamme töissä mielestämme kitkerää kahvia pahalla tuulella, joku toinen saattaa juuri sillä hetkellä lääkärin vastaanotolla kuulla sairastavansa syöpää.

Entäpä he, jotka asuvat yksin. He kestävät vastoinkäymiset yksin, toivottavasti enemmistö kuitenkin sukulaistensa tai ystäviensä tuella.

Oli vastoinkäyminen suuri tai pieni, sen taakka on monen kannettava yksin. Toiset ihmiset tuntuvat kestävän vastoinkäymisiä paremmin kuin toiset. Toiset näyttävät mielipahansa ulospäin erilaisilla tavoilla, toiset kantavat murheensa sisällään. Usein jopa koko keho reagoi henkisiin vastoinkäymisiin, onhan ihminen psyko-somaattinen kokonaisuus.

Joskus kohtaamamme vastoinkäymiset näyttäytyvät muille ihmisille ilkeytenä ja ilkeilynä. Olenkin alkanut nimittämään tätä aikuisten koulukiusaamiseksi. Kiusaaminen aiheuttaa pahat jäljet. Meille on itsestään selvyys se, että lapsi kärsii kiusaamisesta. Muttemme juurikaan tule ajatelleeksi, että niin tekevät myös aikuiset.

Emme varmastikaan usein tule ajatelleeksi, että kiusaaminen on väkivaltaa, henkistä sellaista. Koulukiusaaminen ja aikuisten kesken tapahtuva kiusaaminen ilmenevät erilaisissa muodoissa, mutta lopputulos voi silti olla sama. Sinnikkyys ei ole sisäsyntyinen ominaisuus, vaan kasvatettu piirre. Joillakin sitä on, toisilla ei. Joillakin vähemmän ja toisilla enemmän.

Oletko koskaan miettinyt, että hyvin sinnikäs ihminen on kaatunut usein, kokenut lukuisia vastoinkäymisiä kehittyäkseen sinnikkääksi?

Asiantuntijoiden mukaan kiusaaja on henkilö, jolla on tarve käyttää valtaa. Usein tällaisen henkilö oma itsetunto on heikko, hän saattaa omata mielenterveysongelmia tai hän ei kykene empatiaan. (Huom. empatiakyvyttömyys liitetään useimmiten narsismiin ja psykopatiaan). Kiusaajat eivät, oppilaat kouluissa, eivätkä aikuisetkaan välttämättä ole todellakaan huonoista oloista, kaikki voi päällisin puolin olla hyvin. Mutta, onko sellaisella ihmisellä kaikki todellakaan hyvin, jos alistuu kiusaamaan, tavalla tai toisella muita?

Kiusattu aikuinenkin masentuu, saattaa syrjäytyä ja valitettavasti ajautua jopa itsemurhaan, ihan kuten lapset ja nuoretkin. Tällaisella uhrilla tulisi aina olla joko läheisistä koostuva tukiverkosto tai vähintäänkin mahdollisuus hakeutua terapiaan. Kiusatut eivät koe tarvetta sellaiseen, eivätkä juuri koskaan näe omaa terapiantarvettaan. Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy. Kiusaaja on aina syyllinen.

Työpaikkakiusaaminen voi johtua usein erilaisuuden hyväksymättömyydestä ja oman aseman menettämisen pelosta, kilpailutilanteesta. Samoin on politiikassa. Niin työpaikoilla, kuin politiikassa kiusaaja tai vähintäänkin kiusaamisen aloittaja on usein yksinäinen häirikkö. Valitettavan usein aikuisten kiusaaminen on ovelaa ja siksi kiusaaja saakin usein muita mukaansa. Ja sitäpaitsi, onhan se helpompaa seisoa kiusaajan kuin kiusatun takana. Vaikka jotkut kokevatkin, etteivät he ole niin sanotusti puoltaan valinneet, hiljaa oleminenkin ja täten ikään kuin kiusaamisen hyväksyminen on kiusaamista.

Koska ihmisillä on tarve kuulua voittajan puolelle ja joukkoon, ajatellaan kiusaajan olevan se vahva, jonka joukkoon halutaan kuulua. Kaikki meistä tuntevat sanonnan: ”Joukossa tyhmyys tiivistyy.” Ja näin sellaisesta, joka ei olisi ikinä ajatellut olevansa kiusaaja, voi sellainen tulla. Ikävää ja hyvin yleistä on, etteivät kaikki tällaisessa tilanteessa edes huomaa, että varsinainen rumban aloittaja, tuo “kunkku kiusaaja” käyttäytyy epäasiallisesti.

Kiusaamisen paras lääke on sen ennaltaehkäisy. Selkeät säännöt ja johtajuus ovat oivia keinoja ehkäisemään kiusaamisen syntymistä. Mikä sitten lopettaisi aikuisten kesken tapahtuvan kiusaamisen? Mikä lopettaa epäasiallisen käytöksen? Mikäli epäasiallinen käytös johtuu vallan himosta ja omasta heikosta itsetunnosta, miten voimme niihin vaikuttaa? Sopeudummeko tai annammeko periksi ja poistumme takavasemmalle? Moni työpaikkakiusattu vaihtaa työpaikkaa. Haluamme, että koulukiusaaja on se, jonka tulee vaihtaa koulua. Mitäpä jos heräisimme epäasialliseen käytökseen ja vaatisimme sen poistamista ko henkilöltä tai poistaisimme hänet siitä yhteisöstä, jossa hän kiusaa?

Oletko sinä törmännyt kiusaamiseen?
Oletko sinä heikko ja asetut kiusaajan puolelle?

Oletko Sinä oikeudenmukainen ja erotat epäasiallisen käytöksen normaalista kanssakäymisestä?

Lähteenä jutun joillekin osioille toimi Talouselämän artikkeli: https://www.talouselama.fi/uutiset/aikuinen-kiusaa-ovelasti/137aa7f0-69b5-3a74-92db-5366894461bd

Jos ei ole sinun käsissäsi muuttaa tilannetta, joka aiheuttaa sinulle tuskaa, niin voit kuitenkin aina valita asenteen, jolla kohtaat tuon kärsimyksen.”

-Frankl Viktor-