Suurella sydämellä ja sisulla suomalaisten hyväksi

Suomi EU:ssa

Suomi EU:ssa

Suomen tulee saada itse päättää, keitä ja kuinka paljon otamme maahamme.

Nykyisellään EU:lla on toimivalta määritellä maahantulon ja maassa oleskelun edellytykset EU:n jäsenvaltioiden suhteen – myös perheenyhdistämistä varten.

Moni suomalainen (Elinkeinoelämän valtuuskunnan 5/19 tutkimus) suhtautuu myönteisesti EU:hun, peläten -kiitos mediapropagandan- että ulkomaankauppamme näivettyy pois ja jäämme yksin tänne ”kaukaiseen korpeen”. Ja kulutushyödykkeiden hinnat, sekä korot tulisivat nousemaan pilviin.

Näin huolella meitä on aivopesty.

Huomionarvoista tuossa Evan tutkimuksessa on myös se, että Perussuomalaisten ohella myös kristillisdemokraatit suhtautuvat epäilleen EU:hun. Vasemmisto ja Vihreät sen sijaan ovat vahvistaneet myönteistä suhtautumistaan.

Nuoret suhtautuvat varttuneempaa väestöä myönteisemmin EU:hun. En malta olla pohtimatta johtuisiko tämä puutteellisesta tiedosta ja vääristyneistä käsityksistä.

Nuoret saattavat nähdä vapaan liikkumisen ja ilmastopolitiikan EU:n kautta hyvin merkityksellisinä. Nuorille eivät kenties sanat ”itsenäisyys” ja ”kansallinen itsemääräämisoikeus” ole niin merkityksellisiä kuin vanhemmille, joille Suomen sinivalkoinen lippu on pyhä. Tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat syntyneen EU Suomeen.

EVA:n sivulta tutkimusta koskien suora lainaus: ” EU-kriittisyys kytkeytyy yhä leimallisemmin kansallismieliseen populismiin, mikä on omiaan lisäämään myönteisiä jäsenyyskantoja väestöryhmissä, jotka haluavat ottaa etäisyyttä nationalismiin.”

Ennen EU:ta tehtiin ulkomaankauppaa, sitä voidaan yhä tehdä, vaikkemme olisi EU:ssa.

Meidän tehtävämme on vähintäänkin pysäyttää
nykyisenkaltainen liittovaltiokehitys.

Kehityksen nykyinen suunta vie Suomelta kaiken määräysvallan omiin asioihinsa. Yhtä hyvin, pysymällä mukana nykyisessä kehityksessä, voimme lakkauttaa eduskuntaa myöden lukuisia virkamiehiä ja poliittisia luottamuspaikkoja. Sitten vain hattu kourassa noudattamaan EU:sta tulevia lakeja ja määräyksiä. Ja näinhän olemmekin jo nyt toimineet. Esimerkillisesti, liiankin kirjaimellisesti Suomi on noudattanut jokaista direktiiviä aiheuttaen haittaa omalle maalleen.

Meidän on äänestettävä Suomen etua ajavia isänmaataan rakastavia politiikkoja EU parlamenttiin, mikäli haluamme joskus vielä elää itsenäisessä Suomessa.
EU:ssa, yhteistyössä muiden kansallismielisten valtioiden kanssa, meidän on puolustettava ja pidettävä kiinni kan­sallisvaltioiden itsenäisyydestä.

Meidän tulee yhdessä näiden muiden, EU:n ja liittovaltiokehityksen tuomien ongelmien ymmärtäneiden maiden kanssa, vastustaa vallan keskittämistä ylikansallisille eli­mille pois itsenäisiltä mailta.

EU ei ole sama asia kuin liittovaltio, vaikka käytännössä elämme jo liittovaltiossa, jonka toimintaa systemaattisesti tiivistetään. Pysäytetään liittovaltio yhdessä.

 

Tyhjästä on paha nyhjästä – Kuntalaisiin on panostettava

Valtion kuntaosuuksien supistuttua kunnat joutuvat valitettavasti valitsemaan palvelujen tuottajia myös pitkälti hintoihin pohjautuen. En sano, etteikö tässä tulisi huomioida muitakin tekijöitä ja kriteerejä, ehdottomasti tulisi, mutta kaupungit ovat hyvin velkaisia, valtion tapaan; tyhjästä on paha nyhjästä ja tällöin hintakilpailu voittaa useimmiten.

On hyvä muistaa, ketkä olivat aikoinaan päättämässä näiden valtionosuuksien leikkaamisesta, mm. SDP. Toki tuolloinkin todennäköisesti ymmärrettiin, että se vaikuttaisi terveydenhuollon palveluihin kuntatasolla.

Moni on tiennyt jo pitkään, ettei vanhustenhoito, niin palvelutaloissa kuin kotihoidossa ole riittävää. Hoitajat tekevät parhaansa, moni heistä joutuukin vaihtamaan alaa, ei siksi, että haluaisi, vaan siksi että he kokevat, etteivät kykene näillä resursseilla työskentelemään eettisesti oikein. Lisäksi työ on äärimmäisen raskasta ja kiireessä sen tekeminen ei mieltä ylennä kellään.

Ongelmina on paitsi hoitajamitoitus ja palveluiden valvonta rahan puute. Olemmeko kohta pakotettuja vaihtamaan työntekijät ulkomaiseen halpatyövoimaan? Kuka haluaisi, että hänen sairasta vanhempaansa hoitaa kieltä kunnolla puhumaton, tyystin eri kulttuurista ja tavoista tuleva henkilö? Itse toivoisin, että muistisairaita hoitavat henkilöt, jotka ymmärtävät näiden vanhusten historian ja tavat, ja puhuvat ehdottomasti samaa kieltä hoidettavan kanssa. Ja mikäli palkkaamme halpatyövoimaa, josta työantajat eli yksityisyritykset hyötyvät, jää meille viime kädessä kuitenkin maksajan rooli, kun joudumme avittamaan näitä pienipalkkaisia mm. asumistuilla.

Rahalla saa, eli seuraavan hallituksen tulisi nostaa valtionosuuksia kunnille, jotta nämä voisivat puolestaan palkata työehtosopimusten mukaisilla palkoilla lisää työntekijöitä, näin hoivan laatu saataisiin nousuun ja verotulotkin kasvaisivat. Kuntien ei toki kannata itse aina kaikkia palveluita järjestää, mutta ilmi tulleet tapaukset osoittavat sen, että kuntien tulee valvoa tarkemmin sopimusosapuolten toimintaa.

Jokainen tietää, että yksityisten yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa. Ei ajatella valtion, kuntalaisten tai kansalaisten etuja.

Näiden hoivakonsernien johtopaikoilla istuu tällä hetkellä entisiä poliitikkoja, SDP:stä, Kokoomuksesta ja Vasemmistosta. Nyt nämä puolueet, ollen itse aikoinaan mukana päättämässä asioista, kilvan vuorottelevat kuinka järkyttävä hoivapalveluiden tilanne on ja kuinka hoitajamitoitusta tulisi ehdottomasti nostaa.

Toivon, että äänestäjät muistavat ketkä ovat suomalaisten puolella ja ketkä ovat toimineet palvelujamme heikentävästi vuosien saatossa. Meidän on aika priorisoida ja laittaa rahamme omiin vanhuksiimme, perheisiimme ja nuoriimme.

Nuoristammekin pääkaupunkiseudulla on jo joka kymmenes mielenterveysongelmien vuoksi erikoissairaanhoidon piirissä, tämäkin on todella hälyttävää.

Eläkeläisten pärjäämisestä puhumattakaan. Meiltä viedään, viedään, viedään, viedään…. kuinka kauan annamme tämän jatkua?

Suunnan on muututtava.

Rahalla pääsee ja taksi tuo

YLE uutisoi taannoin, että läpipäässyt kansanedustajaehdokas käyttää keskimäärin 38 000 euroa kampanjointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että iso osa läpipäässeistä ehdokkaista käyttää reippaasti yli tuon.
On demokratian kannalta ongelmallista, että varakkaat pystyvät hommaamaan markkinointitiimin taakseen ja maksamaan televisiomainokset ja muut, mikä takaa läpipääsyn oli Suomelle annettavaa tai sitten ei.
Eduskunnan muutenkin kuuluisi jollain tapaa olla läpileikkaus Suomen kansasta, mutta läpi pääsee todennäköisemmin sellaisia ihmisiä, jotka saattavat heittää julkisuuteen lauseita  kuten, ”kuka muka tienaa alle 2600 euroa kuukaudessa?”
Rahakkailla ihmisillä ei ole ainoastaan ongelmana potentiaalinen sokeus tavallisten duunarien arjen murheisiin, vaan rahakkailla ihmisillä voi olla pienempi kiusaus alkaa tekemään politiikalla bisnestä.
Sitten nähdään eduskunnassa enemmän oman edun tavoittelua, kuin kansan edustamista.
Suosittelen kaikille tutustumista ehdokkaisiin ja kokeilemaan vaalikoneita. Tosin ehkei kaikkiin vaalikoneisiinkaan ole sokeasti luottaminen.

Ei kannata ainakaan markkinointigurun väkertäväneen yhden mainoksen mielikuvan perusteella äänestää ehdokasta.
Se ei eroa siitä, kuin ostaisi sian säkistä.
Pian on vaalit.
Toivottavasti jokainen löytää jonkun itselleen mieleisen äänestettävän, ja saa sitä, mitä tilaa.

Työllisyysasteen nousu: Valheellinen harha, ihmisen ja työn arvostuksen romahtaminen

Työ merkitys on moninainen. Työllä turvaa paitsi oman myös perheen taloudellisen aseman elämän. Mutta työn kautta ihminen saa myös merkitystä elämälleen ja sosiaalisia suhteita sekä tuntee itsensä tarpeelliseksi yhteiskunnassamme.  

Joulukuussa 2018 Sipilä hehkutti työllisyysasteen nousseen 72prosenttiin. Työllisyysasteen nousu tuntui olevan hallituksen ohjelmissa yhtenä läpi runnottavana asiana. ”Keinolla millä hyvänsä.”

Näin voitaisiin näyttään, että onnistuttiinhan me. Tähän ”onnistumiseen” sopiva keino oli aktiivimalli.

Aktiivimalli, tarkoittaa käytännössä sitä, että useat ihmiset tekevät ilmaistyötä lukemattomille yrityksille. Eivätkä työntekijät tästäkään huolimatta pärjää taloudellisesti paremmin kuin työttömänä ollessaan.

Aktiivimallissa työntekijän tulee tietyn jakson aikana tehdä joko muutama palkallinen työtunti tai hänen on osallistuttava esimerkiksi työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan.  Kaikissa näissä tapauksissa ihminen elää kuitenkin edelleen työttömyyskorvauksen varassa, ja mikäli korvaus ei riitä välttämättömiin elinkuluihin, lisäksi voi hakea asumistukea ja toimeentulotukea.

Kymmenet- ja sadat tuhannet ihmiset tekevät siis täysipainoisesti töitä saamatta siitä kunnollista palkkaa ja Sipilä voi hehkuttaa onnistumistaan työttömyyden leikkaajana. Hurraa, tilastokikkailua, ei todellista tuloa valtiolle, saatikka ihmisten oikeaa työllistämistä ja palkalla pärjäämistä.

Kuntouttava työtoiminta on puolestaan tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille ja sen kesto voi olla jopa kaksikin vuotta.  Käytännössä työkokeilu tarkoittaa edelleen ilmaista työvoimaa työnantajille. Kokeilut kestävät usein jopa puolisen vuotta, jonka jälkeen työantaja ei kuitenkaan useimmiten palkkaa kokeilussa ollutta, vaan ottaa uuden ilmaisen tekijän, taas nimekkeellä työkokeilu.

Monissa töissä työtehtävään perehdytys on yksinkertaista, eikä työkokeilussa olevien vaihtuminen uusiin ole sinällään ongelma, mutta säästöt työnantajalle on valtavat, kun ihmiset tekevät työtä työttömyyskorvauksella. Työntekijä yrittää usein parhaansa, jotta työkokeilujakson tai kuntouttavan työtoiminnan jälkeen saisi palkallisen työpaikan, mutta harva onnistuu siinä. Miksi työnantaja palkkaisikaan työntekijän, kun voi ottaa tilalle uuden ilmaista työtä tekevän henkilön.

Loputon ilmaistyöntekijoiden saanti heikentää vakituisten työpaikkojen luomisen tarvetta ja varsinaisten palkallisten työntekijöiden työtunnit saattavat jopa vähentyä. Määräaikaisille ja osa-aikaisille normaalipalkallisille työntekijöillekään ei ole enää samaa tarvetta kuin ennen.

Ajateltiinko aktiivimallin luonnissa myös yritysten saamaa voittoa…. Tokihan sitä viivan alle jää enemmän, kun palkkakustannukset laskevat.

Työllä on suuri merkitys myös ihmisen omanarvon tunteelle, ja kuinka nöyryyttävää onkaan tehdä kenties koulutusta alempaa työtä, vieläpä ilmaiseksi, epävarmana tulevaisuudesta.

Mitä tämä merkitsee opiskelijalle, joka ahkeran opiskelunsa jälkeen päätyy työkokeilujen kierteeseen, mitä pitkäaikaistyöttömälle, joka toiveikkaana lähtee mukaan kuntouttavaan työtoimintaan ja useat kokeilut kerta toisensa jälkeen päättyvät siihen, ettei palkallista työpaikkaa saakaan.

Mitä ihmiselle tarkoittaa se, että hän näkee että hänellä ja hänen työllään ei ollut muuta arvoa kuin olla hyödyllinen pelinappula työllisyystilastojen kaunistamiseksi.

Ihminen turhautuu, väsyy ja tuntee itsensä merkityksettömäksi, pelkäksi tilastoluvuksi tälle yhteiskunnalle. Syyttäkö?

Ei vaan täysin syystä, tämä yhteiskunta ei enää arvosta ihmistä, eikä ihmisen tekemää työtä. Ainoastaan ihmisen tuottamia verorahoja, joita käytetään sitten aivan muuhun kuin oman maan kansalaisten palveluihin.

On väärin syyttää ihmisiä laiskoiksi, kun työkokeilut ja kuntouttavat työtoiminnat eivät kiinnosta.  Jokainen osaa matematiikkaa. Oli työ mikä tahansa, siivooja, kassa tai varastonhoitaja, kaikki työpaikat ovat tärkeitä, ilman niitä ja työtä tekeviä ihmisiä, ei tämä yhteiskunta pyörisi.

Jokainen työ on tärkeää ja ihmisen tulisi saada palkkaa siitä, että osallistuu tämän yhteiskunnan pyörittämiseen. Sen suuruista palkkaa, jolla elää niin, ettei joka kuukausi pidä elää henkisesti raskaassa tilanteessa taloudellisesta selviämisestään.

Kun oman kansan työn arvostus ja palkkaus on ajettu alas, ovat poliitikkomme keksineet uudenlaisen ratkaisun: halpatyövoiman ulkomailta. Otetaan halpatyöntekijöitä muista maista ja perustellaan näiden ottoa työllisyystilanteella. Ei väliä sillä, että jokainen tilastoja hitustakaan vilkaissut on nähnyt, etteivät nämä tulijat juurikaan työllisty, pitkälläkään aikavälillä. Ja mikäli osa heistä työllistyy, eivät nuo työt ole tulotasoltaan sellaisia, että he kykenisivät elättämään itsensä ja kasvavan perheensä. Näin ollen tulijat elävät osittain yhä tulonsiirtojen varassa, jonka maksamme me, työssä käyvät suomalaiset veroistamme.

Olisiko aika pohtia maamme tilannetta ihan tosissaan?

3,2 miljardia maahamme tulleisiin ulkomaalaisiin, kuinka kauan kestää tämän sijoituksen takaisin maksu, uskotko, että he maksavat sen työllään tienaamillaan verorahoilla?

Nyt on nihkeää laittaa 400miljoonaa omien vanhusten hoitoon.
HUOM. 3,2 miljardia on 3200 miljoonaa.

 

Irakille kelpaa suomalaisten rahat, mutta ei oman maan kansalaiset

Irakille kelpaa suomalaisten rahat, mutta ei oman maan kansalaiset

Irakilaisten pakkopalautukset eivät toimi monesta syystä. Yksi niistä on se, ettei Irak ota vastaan niitä palautettavia, jotka eivät palaa vapaaehtoisesti.

Tähän on kehitelty ratkaisuksi se, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille irakilaisille maksettaisiin 5000 euroa rahaa plus lentolippu Irakiin, jotta he palaisivat vapaahtoisesti. Tämä tuntuu hieman hölmöltä, koska Irak voitaisiin helposti taivutella ottamaan vastaan myös ne ex-turvapaikanhakijat, jotka maahan eivät vapaaehtoisesti haluaisi palata. Nimittäin Suomi maksaa vuosittain Irakille kehitysapua 25 miljoonaa euroa.

Tämä yhteissumma tulee eri lähteistä, joista yksi on ulkoministeriö, eli myös Timo Soinilla on näppinsä pelissä tässä asiassa. Hänen ministerikautensa on muutenkin ollut sellainen menestys, että uskoo ken tahtoo, kun hän sanoo jättäytyvänsä pois muista syistä, kuin siitä ilmeisestä, että tietää etukäteen, ettei läpi olisi pääsemässä.

Oikeastihan kaikki ymmärtävät hänen myyneen kaikki arvonsa pitääkseen hyväpalkkaisen ministeripestinsä. Soinia varten on sinällään turha erikseen keksiä nokkelia haukkumasanoja, koska parhaimmat hän on itse kehitellyt.

– Hartaana kristittynä Soini vertasi loikkareita Juudakseen vähän ennen kuin itse ryhtyi loikkariksi. Hän siis luultavasti itsekin ymmärtää millainen kaksinaamainen, selkärangaton lurjus hänestä on tullut, joten hänen on parempi heittää suosiolla hanskat tiskiin, kuin epätoivoisesti uskotella itselleen, että vielä löytyisi tarpeeksi höynäytettäviä, jotka saattaisi äänestää Juudasta.

Vaalien jälkeen saadaan ulkoministeri (ja toivottavasti myös sisäministeri!) vaihtoon ja sitten pitäisi alkaa asioiden muuttua.

Nykyinen systeemi pakkopalautusten suhteen on se, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat tietoisia tulevasta karkoituksesta, mutta heitä ei oteta kiinni etukäteen, vaan he voivat kadota maan alle. Tällä hetkellä kadonneita turvapaikanhakijoita on yli 6000.

Nämä katoamiset johtavat pimeisiin töihin, rikollisuuteen ja pahimmassa tapauksessa siihen, että yksittäiset ex-turvapaikanhakijat rupeavat tekemään raakoja väkivaltarikoksia, jotta voisivat jäädä maahan vankilatuomion turvin. Kuuluisin tällaisesta rikoksesta on Ruotsin Ikea-isku, jonka motiivi kaikesta päätellen oli pyrkimys jäädä maahan keinolla millä hyvänsä. Täytyy myös muistaa, että Turun terroristikin oli kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut ex-turvapaikanhakija.

Parempi systeemi olisi, että turvapaikanhakijan pitäisi henkilökohtaisesti hakea päätöstä turvapaikasta ilman, että hän etukäteen tietää saako hän jäädä maahan vai ei.

Jos päätös olisi kielteinen, hänet otettaisiin samantien säilöön, kun hän tulisi noutamaan päätöstä. Säilössä pidettäisiin mahdollisimman lyhyt aika ja sitten ex-turvapaikanhakija kiikutettaisiin lentokoneeseen kohti kotimaataan. Ja jos esimerkiksi Irak ei suostuisi ottamaan vastaan, niin sitten olisi turha odottaa niitä 25 miljoonaa euroakaan kehitysapurahojen muodossa.

 

Tämä juttu löytyy myös Uusisuomi sivustolta Puheenvuoro kohdasta.

Ajatuksia hoivasta ja Suomen tilanteesta

Ajatuksia hoivasta ja Suomen tilanteesta

Jokainen eettisesti ja moraalisesti toimiva haluaa tehdä työnsä hyvin. Alalta pois vaihtaneita on muutamasta eri syystä; lama 90-luvulla ja ainainen kiire. Hoitajia sanotaan olevan muissa töissä tällä hetkellä jopa 72.000. Kun olosuhteet muutettaisiin inhimillisiksi ja palkka asetettaisiin kohdilleen, kyllä hoivatyöhön tulijoita olisi. Moni opiskeli hoitajaksi halutessaan hoitaa ja auttaa ihmisiä.

Hoitajamitoituksesta puhutaan, ettei se yksin ratkaise työn jälkeä. Tuo on totta, mutta hoitajamitoitus on raami, jonka jälkeen mukana seuraavat muut asiat. Kun hoitajia on tarpeeksi, kiire ei ole liian kova ja alalle on tulijoita, jolloin voidaan palkata ne kulloiseenkin työhön soveltuvimmat.

On hyvä, että lähihoitajakoulutukseen saadaan pääsykokeet takaisin. Ikävän usein vuosien aikana on kuullut lausahduksen, ”jos et muualle pääse, mene lukemaan lähihoitajaksi.”

Onhan alalla kuin alalla hyvä olla sille soveltuvat henkilöt.

Ihmisten kanssa työskentely on antoisaa. Tein potilas-/asiakastyötä itse 90luvun lopulla, kunnes siirryin hoivakodin johtajan pestiin. Kun on aikaa, eikä kiireessä tarvitse tehdä ja raskasta asiakasta voi hoitaa kahden hoitajan avustamana, on työkin aivan erilaista kuin nykypäivänä. Omassa hoivakodissani, vaikka toimin tuolloin yksityissektorilla, en olisi voinut kuvitella nykypäivän kaltaisia tilanteita. Ei tuolloin hoidettu näin huonosti.

Usein hoito-ja palvelusuunnitelma tehdään, kun asiakas tulee palveluasuntoon tai ympärivuorokautisen hoivan yksikköön. Tätä ei omahoitaja kuitenkaan juurikaan ehdi arjen kiireiden keskellä päivittämään tai vaikka ehtisi, ei asiakkaan kunnon lasku ja sen papereihin merkitseminen tarkoita hoitohenkilökunnan lisäystä yksiköissä, vaikka se kuinka olisi tarpeen.

Näin työstä tulee liian raskasta. Hoitajat kuormittavat omat tuki- ja liikuntaelimensä ja joutuvat sekä selkä että muiden vaivojen vuoksi sairauslomille. Työ on psyykkisestikin raskasta. Näet, kuinka asiakkaan kunto laskee, haluaisit viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, mutta viereisen huoneen asukas odottaa jo suihkuun pääsyä.

Muistetaanhan, ettemme syyllistä hoitajia. Heistä suurin osa tekee parhaansa. Yhteiskunta on rahan väärin kohdentamisessaan ja kilpailutuksissaan unohtanut inhimillisyyden.

Meidän on aika muistaa, mikä onkaan se tärkein asia. Inhimillisyys. Vaikka rahan sanotaan pyörittävän maailmaa, mitä meille jää, jos unohdamme heikoimmassa asemassa olevat ja annamme vanhustemme kuolla huonoon hoitoon, syrjäytyneiden nuorten sortua huumekokeiluihin, erityislasten kärsiä huonoista oppimistuloksista liian suurissa luokissa, eläkeläisten kituuttaa liian pienillä eläkkeillä ja työttömien syrjäytyä lopullisesti.

Meille jää huonosti voiva kansa ja huonosti pärjäävä maa, joka on kaukana hyvinvointivaltiosta.

Minä ajan tavallisten suomalaisten asiaa ja haluan kääntää tämän uppoavan laivan eli Suomen suunnan nyt, kohta se on liian myöhäistä.

Allokoidaan rahamme oikein, koska sitä ei liikoja ole.