Suurella sydämellä ja sisulla suomalaisten hyväksi

Kun oma tahto murskataan

Kun oma tahto murskataan

Raiskauksesta voi seurata uhrille traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), joka on psykiatrinen häiriö ja luetaan ahdistuneisuushäiriöihin.

Raiskaus tapahtumana kestää hetken, toivottavasti, mistäs me sitäkään tiedämme. Mutta sen aikaansaavat vauriot kestävät vuosikausia. Raiskauksen uhri käy läpi tapahtunutta yhä uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan läpi omassa mielessään. Nämä uudelleenkokemiset saattavat olla tapahtuneeseen liittyviä painajaisunia tai takaumia tapahtuneesta. Ja ne ilmaantuvat esimerkiksi, kun jokin haju, kuva, esine, maku, ääni tmv muistuttaa tapahtuneesta. Ikävintä on, että nämä tulvivat mieleen myös, kun pitäisi levätä, esimerkiksi nukkumaan mennessä, kun mieli on muutoin tyhjentynyt. Kuinka siinä sitten nukkua, levätä ja toipua?

Muita raiskauksen aikaansaamia uhreilla oireita ovat mm. välttämiskäyttäytyminen ja jatkuva stressi- eli vireystila.

Raiskaus johtaa aina itsesyyttelyyn ja häpeään. Sen kohteeksi joutunut voi haluta paeta, muuttaa paikkakunnalta, jopa maasta. Näille Oulun lapsille tämä on mahdotonta, aikuisille ei.

Läpikäydyt painajaismaiset kokemukset vaikuttavat uhrien kaikkiin ihmissuhteisiin. Aikuisille, työelämässä oleville, tapahtuma heijastuu myös työelämään. Luottamus muihin ihmisiin kärsii.  

Raiskauksen uhreiksi joutuneilla on todettu olevan usein selittämättömiä kipuja ja paniikkihäiriöitä sekä synnytyspelkoa.

”Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa on selvinnyt, että joka kolmannella raiskauksen uhrilla on itsetuhoisia ajatuksia ja jopa 13 prosenttia uhreista yrittää itsemurhaa.”

Tiesitkö, tulitko Sinä, joka vielä puolustat raiskaajia, että Raiskaus on väkivaltaa ja RIKOS. Seksuaalista väkivaltaa. Raiskaus on NÖYRYYTTÄMISTÄ. Siinä ei ole kyse seksuaalisesta halusta.

Ja syyllinen on AINA tekijä, ei koskaan uhri. Uhria ei voida syyllistää tapahtuneesta millään lailla, ei siitä, että pukeutui liian viekottelevasti, pyöri väärissä piireissä, oli tekemisissä ns väärien ihmisten kanssa, oli humalassa jne jne. Syyllinen on aina se, joka toimii väärin.

”Seksuaalinen väkivalta loukkaa vakavasti yksilön fyysistä ja henkilökohtaista koskemattomuutta. Tekijän motiivit eivät pohjaudu voimakkaille seksuaalisille tarpeille. Seksuaalirikoksessa on kysymysvihasta, alistamisesta ja vallan väärinkäytöstä.”
Lähde: http://www.nettitukinainen.fi

Entä aiheet, joista ei ole puhuttu, kirjoitettu laisinkaan; Miten raiskattiin, mihin, kuinka uhri kenties haavoittui, entä HIV, muut taudit, mahdollinen raskaus.  Erittäin vaikeita aiheita, joita en ole nähnyt läpikäytävän laisinkaan. Terveydenhuoltoalan ammattilaisena en kavahda näitäkään asioita ja kehtaan nostaa aiheet esille. Pahoittelen, jos joku ei halua näitä lauseita lukea. Näitäkin asioita on kuitenkin syytä miettiä. Uhri saattaa elää viikkoja, kuukausia, vuosia paitsi fyysisissä tuskissa, myös henkisissä edellä mainituista johtuen.

”Raiskauksen uhrin perusturvallisuus vaurioituu.”

Minusta tässä maassa on menty monissa asioissa liian pitkälle, aivan liian pitkälle. Meiltä on kohta viety aivan kaikki. Nyt vielä tapahtuu jotakin näin karmaisevaa. Ei hallitukselle riittänyt se, että vanhuksiamme ei hoideta, työttömiä kyykytetään, köyhät elävät kädestä suuhun, kodittomille ei ole rahaa ja suomalaiset eivät saa kunnon terveydenhuoltoa. Ei – Nyt vielä vaarannetaan lapset ja naiset.

Eiköhän olisi aika ajatella suomalaisia,
olemmehan sentään (vielä) Suomessa.

#nyt saa riittää #järkikäteen

Miksi ja miten kestämme vastoinkäymisiä – Onko aikuisten kiusaaminen sallittua?

Miksi ja miten kestämme vastoinkäymisiä – Onko aikuisten kiusaaminen sallittua?

Vastoinkäymisiä tulee meille jokaiselle, sitä kutsutaan elämäksi.

Vastoinkäymiset voivat olla isoja tai pieniä, ja jokaiselle ne ovat aina oma subjektiivinen kokemus. Toisen mielestä jokin pieni asia voi olla toisen mielestä hyvinkin suuri. Koskaan emme saisi invalidoida kenenkään kokemuksia ja tunteita.

Aikoinaan tehtiin aihetta koskien tutkimus, joka käsitti miltei 15.000 osallistujaa. Tutkimustulokset paljastivat, että vastoinkäymisiä kokeneet ihmiset nauttivat erilaisten vastoinkäymisten jälkeen pienemmistä asioista kuin ennen ja elivät nykyhetkessä enemmän läsnä, nauttien joka minuutista aikaisempaa enemmän. Tulos johtunee kenties siitä, että kyky arvostaa asioita muuttuu, kun kokee vastoinkäymisiä.

Arkipäivän vastoinkäymisiä on monenlaisia, pommiin nukkuminen, hukuksissa olevat autonavaimet, liikenneruuhka, työt eivät luonnistu, koska aamu alkoi huonosti. Kotiin tultaessa kaupassa huomaa lompakon unohtuneen aamulla kotiin. Monelle meille ovat tällaiset arkipäiväiset tilanteet tuttuja.

Meidän siemaillessamme töissä mielestämme kitkerää kahvia pahalla tuulella, joku toinen saattaa juuri sillä hetkellä lääkärin vastaanotolla kuulla sairastavansa syöpää.

Entäpä he, jotka asuvat yksin. He kestävät vastoinkäymiset yksin, toivottavasti enemmistö kuitenkin sukulaistensa tai ystäviensä tuella.

Oli vastoinkäyminen suuri tai pieni, sen taakka on monen kannettava yksin. Toiset ihmiset tuntuvat kestävän vastoinkäymisiä paremmin kuin toiset. Toiset näyttävät mielipahansa ulospäin erilaisilla tavoilla, toiset kantavat murheensa sisällään. Usein jopa koko keho reagoi henkisiin vastoinkäymisiin, onhan ihminen psyko-somaattinen kokonaisuus.

Joskus kohtaamamme vastoinkäymiset näyttäytyvät muille ihmisille ilkeytenä ja ilkeilynä. Olenkin alkanut nimittämään tätä aikuisten koulukiusaamiseksi. Kiusaaminen aiheuttaa pahat jäljet. Meille on itsestään selvyys se, että lapsi kärsii kiusaamisesta. Muttemme juurikaan tule ajatelleeksi, että niin tekevät myös aikuiset.

Emme varmastikaan usein tule ajatelleeksi, että kiusaaminen on väkivaltaa, henkistä sellaista. Koulukiusaaminen ja aikuisten kesken tapahtuva kiusaaminen ilmenevät erilaisissa muodoissa, mutta lopputulos voi silti olla sama. Sinnikkyys ei ole sisäsyntyinen ominaisuus, vaan kasvatettu piirre. Joillakin sitä on, toisilla ei. Joillakin vähemmän ja toisilla enemmän.

Oletko koskaan miettinyt, että hyvin sinnikäs ihminen on kaatunut usein, kokenut lukuisia vastoinkäymisiä kehittyäkseen sinnikkääksi?

Asiantuntijoiden mukaan kiusaaja on henkilö, jolla on tarve käyttää valtaa. Usein tällaisen henkilö oma itsetunto on heikko, hän saattaa omata mielenterveysongelmia tai hän ei kykene empatiaan. (Huom. empatiakyvyttömyys liitetään useimmiten narsismiin ja psykopatiaan). Kiusaajat eivät, oppilaat kouluissa, eivätkä aikuisetkaan välttämättä ole todellakaan huonoista oloista, kaikki voi päällisin puolin olla hyvin. Mutta, onko sellaisella ihmisellä kaikki todellakaan hyvin, jos alistuu kiusaamaan, tavalla tai toisella muita?

Kiusattu aikuinenkin masentuu, saattaa syrjäytyä ja valitettavasti ajautua jopa itsemurhaan, ihan kuten lapset ja nuoretkin. Tällaisella uhrilla tulisi aina olla joko läheisistä koostuva tukiverkosto tai vähintäänkin mahdollisuus hakeutua terapiaan. Kiusatut eivät koe tarvetta sellaiseen, eivätkä juuri koskaan näe omaa terapiantarvettaan. Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy. Kiusaaja on aina syyllinen.

Työpaikkakiusaaminen voi johtua usein erilaisuuden hyväksymättömyydestä ja oman aseman menettämisen pelosta, kilpailutilanteesta. Samoin on politiikassa. Niin työpaikoilla, kuin politiikassa kiusaaja tai vähintäänkin kiusaamisen aloittaja on usein yksinäinen häirikkö. Valitettavan usein aikuisten kiusaaminen on ovelaa ja siksi kiusaaja saakin usein muita mukaansa. Ja sitäpaitsi, onhan se helpompaa seisoa kiusaajan kuin kiusatun takana. Vaikka jotkut kokevatkin, etteivät he ole niin sanotusti puoltaan valinneet, hiljaa oleminenkin ja täten ikään kuin kiusaamisen hyväksyminen on kiusaamista.

Koska ihmisillä on tarve kuulua voittajan puolelle ja joukkoon, ajatellaan kiusaajan olevan se vahva, jonka joukkoon halutaan kuulua. Kaikki meistä tuntevat sanonnan: ”Joukossa tyhmyys tiivistyy.” Ja näin sellaisesta, joka ei olisi ikinä ajatellut olevansa kiusaaja, voi sellainen tulla. Ikävää ja hyvin yleistä on, etteivät kaikki tällaisessa tilanteessa edes huomaa, että varsinainen rumban aloittaja, tuo “kunkku kiusaaja” käyttäytyy epäasiallisesti.

Kiusaamisen paras lääke on sen ennaltaehkäisy. Selkeät säännöt ja johtajuus ovat oivia keinoja ehkäisemään kiusaamisen syntymistä. Mikä sitten lopettaisi aikuisten kesken tapahtuvan kiusaamisen? Mikä lopettaa epäasiallisen käytöksen? Mikäli epäasiallinen käytös johtuu vallan himosta ja omasta heikosta itsetunnosta, miten voimme niihin vaikuttaa? Sopeudummeko tai annammeko periksi ja poistumme takavasemmalle? Moni työpaikkakiusattu vaihtaa työpaikkaa. Haluamme, että koulukiusaaja on se, jonka tulee vaihtaa koulua. Mitäpä jos heräisimme epäasialliseen käytökseen ja vaatisimme sen poistamista ko henkilöltä tai poistaisimme hänet siitä yhteisöstä, jossa hän kiusaa?

Oletko sinä törmännyt kiusaamiseen?
Oletko sinä heikko ja asetut kiusaajan puolelle?

Oletko Sinä oikeudenmukainen ja erotat epäasiallisen käytöksen normaalista kanssakäymisestä?

Lähteenä jutun joillekin osioille toimi Talouselämän artikkeli: https://www.talouselama.fi/uutiset/aikuinen-kiusaa-ovelasti/137aa7f0-69b5-3a74-92db-5366894461bd

Jos ei ole sinun käsissäsi muuttaa tilannetta, joka aiheuttaa sinulle tuskaa, niin voit kuitenkin aina valita asenteen, jolla kohtaat tuon kärsimyksen.”

-Frankl Viktor-

Häviääkö internet?

Häviääkö internet?

EU pyrkii tuhoamaan internetin Euroopasta tekijänoikeuslakien avulla.

Internetin mielivaltainen sensuroiminen on tuttua maailmalta. Sitä on nähty esimerkiksi Kiinassa ja Pakistanissa, koska vallanpitäjät haluavat pitää kansalta vääränlaisen tiedon ulottomissa.
Oli vain ajan kysymys, milloin Euroopassa ryhdytään samaan, tai pikemminkin, että milloin sensuroimismetodit ottavat kunnolla tuulta alleen.

On vuosikaudet tullut erilaisia lakiehdotuksia, kuten Acta, joita on perusteltu milloin terrorismin torjumisella, milloin lasten suojelemisella pedofiileilta. Nyt on keksitty tämä tekijänoikeuslakiasiat, joiden avulla mitä ilmeisimmin ”viimein” onnistutaan aloittamaan laajamittainen sensuuri.

Konsti on hyvin yksinkertainen: Pakotetaan yritykset maksamaan siitä, mitä näiden sivujen käyttäjät tekevät. Tätä Saksassa on harrastattu jo vihapuheen kohdalla, eli on velvoitettu Facebookkia ja muita yrityksiä poistamaan käyttäjiensä vihapuhetta palveluista miljoonien eurojen sakkojen uhalla. Tietenkin tämä johtaa siihen, että Saksasssa Facebookin ylläpito on alkanut erityisherkästi poistamaan kaikkia materiaalia palvelustaan.
Nyt kun pakotetaan yritykset maksamaan sakkoja siitä, jos heidän käyttäjät rikkovat tekijänoikeuksia, niin entistä hullummaksi menee. Käyttäjät jakavat uutisia, musiikkia, meemikuvia, tekevät parodioita, kommentoivat kirjoja ja elokuvia jne. jolloin algoritmien on lähes mahdotonta tunnistaa milloin tekijänoikeuksia on rikottu ja milloin ei.  Youtubessa esimerkiksi on todella suosittuja erilaiset reaktiovideot, joissa esim. kuunnellaan jokin musiikki kappale ja sitten kommentoidaan sitä. Näin ollen youtubella olisi aivan mahdoton suo alkaa sensuroimaan käyttäjiään sen pelossa, että saa sakkoja käyttäjiensä takia.

Youtube ilmoittikin tänään, että jos EU ei peräänny internetsensuurilakiensa kanssa, tulee Youtube poistumaan Euroopasta. Mikään ei viittaa siihen, etteikö muut vastaavat isot internetpalvelut tekisi samaa perässä.

Erityishuomiona vielä se, että internetsensuurilakiin kuuluu linkkivero, eli uutisten jakamisesta somessa tulisi maksullista. Tämä ynnättynä ylläolevaan johtaa siihen, että kansalaisten keskusteleminen internetissä hankaloituu huomattavasti. Youtubea, Facebookkia yms. palveluita käytetään todella paljon myös poliittisten mielipiteiden ja aatteiden esille tuomiseen, ja siis myös EU:n kritisoimiseen. Tämä kritisoiminen pyritään saamaan minimiin.

”Tekijänoikeudet” on vain keppihevonen, jonka avulla koitetaan sulkea kansalaisten turvat tukkoon.

Yksielävä joutuu kiristämään kukkaronsa sekä vyönsä nyörejä

Yksielävä joutuu kiristämään kukkaronsa sekä vyönsä nyörejä

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 16,6 prosenttia väestöstä, tämä on noin 896 000 henkilöä. Yksieläviä on maassamme reilu miljoona.

Kaikki köyhyysrajalla elävät eivät ole yksineläviä, eivätkä kaikki yksinelävät elä köyhyysrajoilla. Mutta tiukkaa tekee monella.

Tilastokeskus tietää, että Suomen yleisin kokonaisansio bruttoansio (huom. sisältää lisät) on 2500€/kk.

Tähän kun vielä lisää tuon ”yksinelävä” -kertoimen, ovat tulot todella pienet. Yksin, kun maksaa liki tuhannen euron vuokran, sähkölaskun, auton kuluja/julkisen lippuja, puhelinlaskun, nettilaskun…. Entäpä jos mahdollinen lemmikki vielä sairastuu äkillisesti, nuo satojen eurojen eläinlääkärikulut kaatavat talouden hetkessä.

Ulkomaan lomille harvemmin on varaa, ja jos ihmeen kaupalla saa säästettyä lomamatkaan, joutuu tuostakin lystistä maksamaan lisähintaa yhden hengen huoneesta.

Paljon puhutaan Suomen laskeneesta ostovoimasta. Maassamme on EU:n jäsenmaiden kolmanneksi korkein kokonaisverotus. Tämä kolahtaa ankarasti yksinäisen tuloihin.
Yksinäisen talous kaatuu helpommin kuin pariskunnan. Äkillisessä työpaikan menetyksessä tai vakavassa sairastumisessa on yksinelävä todella pulassa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa ennaltaehkäisevät toimenpiteet suuntautuvat usein lapsiperheille. Ei yksineläville iäkkäämmille taikka keski-ikäisille. Ruotsissa on jopa tutkittu, että yksielävät syöpäpotilaat saavat huonommin hoitoa, kuin perheelliset.

Työttömien joukosta löytyy runsain luku yksinelävien joukosta, tämä näkyy eritoten miesten kohdalla. Masennus kohtaa yksielävää 80% todennäköisemmin kuin perheellisiä.

Mikäli verotuksemme ei olisi yksi Euroopan kovimmista, raha kiertäisi paremmin. Työpaikkoja olisi enemmän ja maassamme ei tarvitsisi kenties niin kattavia mielenterveys- ja päihdepalveluita, ja jouluisin emme loistaisi itsemurhatilastojen kärjessä. Kärjistetysti, mutta lukija ymmärtänee tarkoitusperäni.

Olisiko jo aika muuttaa montaakin asiaa ja aloittaa vaikkapa yhteiskuntamme rakenteista ja huomioida myös tämä todella suuri joukko suomalaisia.

 

 

Hei Nuori!

Hei Nuori!

Sanotaan, että nuoruus on parasta aikaa ihmisen elämässä.

Noh – niin sanotaan myös, että kolmekymppisenä se vasta hieno aika onkin.
Ja keski-iässä – takuulla parasta aikaa!
Eläkkeellä se elämä vasta alkaa!

Jokainen ajanjakso ihmisen elämässä on ainutkertaista, jokaiseen liittyy omat murheet ja ilot.
Ajanjaksot eivät kuitenkaan eroa paljoakaan loppujen lopuksi toisistaan.
Sinä nuori ja aikuistuva ihminen käyt läpi melkoista myllerrystä. 

Maailma on auki ja täynnä mahdollisuuksia. Toisaalta taas, se vastuu ja ne mahdollisuudet pelottaa. Elämään on tullut ihan uusia velvollisuuksia. Enää ei ole turvaisaa peruskoulua, jota on pakko käydä. Sillon se ehkä tuntui pakolta, nyt se saattaa sinusta tuntua turvalliselta, kun oli joku tukikohta. Opettajat huolehtivat, että saat päätettyä koulun. Keskiasteella ja sitä korkeammalla ei ole enää näin. Se on oma vastuusi. Sinua varmasti myös askarruttaa kuinka pärjäät taloudellisesti. Jossain vaiheessa on pakko alkaa maksaa ne laskut itse.

On vuokraa, on puhelinlaskua, ruokaa pitäisi ostaa, pyykit pestä, harrastukset, kulkeminen – kaikki maksaa. Budjetointi voi olla iso haaste – kuinka saada rahat riittämään? Entä jos rahat loppuu? Millä maksan mitään? Mitä jos en löydäkään työpaikkaa? Vaikeaahan se on. Ihan kaikki. Rekrytointiprosessien haastavuus voi yllättää ja monta pettymystä tulla eteen kun jälleen kerran tuli sähköposti: ”Kiitos hakemuksestasi, mutta valitettavasti tällä kertaa et tullut valituksi.”
Epävarmuus omasta itsestä, omasta identiteetistä ja siitä, mitä haluaa tehdä kuuluu nuoruuteen.

Me vanhemmat, keski-ikäiset – me käymme läpi samoja asioita, usko tai älä. Eikä ne aamuheräämiset yhtään helpotu, vaikka ikää tulee. Ja ihan samalla tavalla mekin mietimme, että ”tykkääköhän se tyyppi musta?”.

Meitäkin pelottaa moni asia; epäonnistumiset, mokaaminen, jääminen yksin. Mekin kyseenalaistamme itseämme jatkuvasti; olenko minä tarpeeksi hyvä? Kelpaanko minä? Entä jos mokaan? Kyllä sinä kelpaat.

Me kaikki kelpaamme. Kaikki mokaa joskus. Me ollaan tarpeeksi hyviä. Ja me muututaan. On ihan ok muuttaa mieltään, kyseenalaistaa itseään ja olla epävarma. Ihminen ei ole koskaan valmis, vaan me kehitymme ja opimme koko ajan. Älä pelkää. Kun tuntuu siltä, ettei mistään tule mitään ja tulevaisuus on vain musta aukko mihin putoaa, muistathan seuraavat asiat? Asioilla on taipumus järjestyä. Elämässäsi on paljon hyvää.

Ole kiitollinen niistä ihan pienistäkin asioista mitä sinulla on. Ne voivat olla vaikka oma sänky missä nukkua, aamulla kuppi kahvia, viesti vanhalta kaverilta tai kaunis syysilma. Sinä voit saavuttaa isoja asioita, kun vain uskot itseesi ja siihen – että nyt ehkä uidaan hetki syvissä vesissä, mutta tämä on vain vaihe. Kyllä se aurinko vielä paistaa. Muista se ja muistuta itseäsi siitä. Joka hetki.
Yksi asia, mitä sinulta ei voida koskaan viedä ja mikä kuuluu vain sinulle ja on sinun yksin käytettävissäsi, on sinun äänesi. Sinun mielipiteesi. Sinun arvosi ja näkemyksesi. Nämäkin ovat asioita, mitkä saattavat muuttaa muotoaan elämän eri vaihessa. Mutta silti – ne on sinun. Sinä elät nuoruuttasi ja aikuistumisen aikaa melko eri maailmassa kuin minä, 70-luvulla syntynyt. Sinulla on paljon enemmän mahdollisuuksia, mutta toisaalta, niitä on sinulta osittain nykypäivänä myös viety.

Suomalainen yhteiskunta ei ole enää yhtä paljon omiaan tukeva, kuten se oli minun kasvaessani. Minun vanhempani ja isovanhempani rakensivat meille hyvinvointiyhteiskunnan, mikä nyt on pikkuhiljaa murenemassa.

Opiskeluja, itsenäistymistä, vanhemmuutta ei tueta enää samaan malliin. On tullut aika, jolloin halutaan tukea enemmän muita kuin meidän omaa kansaamme. Lapsien, nuorten, perheiden, opiskelijoiden ja vanhusten tukia on leikattu. Monessa perheessä pohditaan mistä saadaan rahaa kaikkiin laskuihin ja eläkeläiset eivät kykene ostamaan kaikkia tarvittavia lääkkeitään.

Suomesta on tullut turvattomampi, ensimmäinen terrori-iskukin on maassamme nähty. Suomi ei ole enää se turvaisa lintukoto, missä omista pidetään huolta.

Sinulla Nuori – on mahdollisuus kääntää tämä laiva.

Te olette oman itsenne tulevaisuus – mutta myös koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus. Te olette ne äänet, jotka Suomi ja suomalaiset tarvitsevat, että maamme pysyy itsenäisenä hyvinvointivaltiona, jossa oma kansa tulee ensin.

Te olette se kanava, joka sanoo, että autamme kyllä apua tarvitsevia, mutta huolehdimme omasta Suomestamme ensin.

Yksinelävän arki voi olla raskas

Yksinelävän arki voi olla raskas

Vielä jokin aikaa sitten yksielävistä oli miltei 40% eläkeläisiä, eli yksi 65vuotiaita.

Kaiken kaikkiaan yksielävistä reilulla 30prosentilla oli keskimääräistä pienemmät tulot ja toimeentulotukea heistä saikin huima määrä: 72%.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan yksiasuvat käyttävät mm. päihdepalveluita muita enemmän. Lisäksi elintottumukset ovat epäterveellisempiä. Tämän osaan helposti kuvitella. En itsekään yksin asuvana juuri kokkaile terveellisiä ruokia, saatikka salaatteja juuri laittele.

Moni yksin asuva saattaa huonoon, yksinäisyyden tuomaan oloon ”tissutella” iltaisin television ääressä, joka saattaa johtaa pahimmillaan työpaikan menetykseen tai siihen, ettei edes jaksa hakea töitä.

Yksinelävien määrän on arveltu jatkavan kasvuaan. Yhtenä luonnollisena syynä on toki väestön vanhenemisen kautta tapahtuva luonnollinen poistuma. Moni yksinelävä haluaisi asua hyvässä suhteessa ja jakaa paitsi niitä laskuja, myös elämää kumppanin kanssa.

Vantaalla valtuustossa vaadimme, että kaupunki selvittää vanhusten yksinäisyyttä. Vielä emme ole kuulleet tuloksia, mutta asia on edelleen ajankohtainen ja tulosten tultua vaadimme asian suhteen toimenpiteitä.

Yksinasuminen rasittaa paitsi kukkaroa, myös mielenterveyttä ja jaksamista.

Yksinasuvien vanhusten täytyy saada mm. palveluja, joissa he tapaavat muita. Nyky yhteiskunnassa palveluita lisätään lapsiperheille, onneksi näin, he tarvitsevat tukea. Meidän tulisi muistaa kuitenkin myös tuo ryhmä, joka on tehnyt osansa, jotta voimme elää hyvinvointi yhteiskunnassa.

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu silmällä pitäen pariskuntia, jossa molemmat kantavat tulonsa talouden menoihin. Entäpä, kun eletään yksin, taikka vain toisen tuloilla. Tulot ovat aivan toista luokkaa, mutta menot edelleen samat, vuokra on yhtä suuri, maksoi sitä yksi tai kaksi.

Itse, pohtiessani aikanaan, ottaisinko avioeron tai en, mietin tuskaisasti myös sitä, pärjäisinkö yksin ja millä maksaisin kaiken. Tämä on kuulemani mukaan osasyy siihen, etteivät kaikki pariskunnat, huolimatta huonosta ilmapiiristä ja kylmyydestä kotona, eroa.

Yhteinen omaisuus, laskut, arki, tottumus, lapset. Siinäpä syitä olla yhdessä.

Yksielämisen pelko on suuri.

Uusi Asiakas- ja potilastietolaki

Uusi Asiakas- ja potilastietolaki

Suomessa erilaisia mieliala- ja masennuslääkkeitä syö noin 450.000 ihmistä. Tästä huolimatta aihe on tabu, eikä omia psykologisia, saati psykiatrisia ongelmiaan ja huoliaan kehtaa monelle kertoa. Resepti kouraan ja kotiin tuntuu olevan åitkälti nykyinen mielenterveyshoitomme.

Vaikka mielenterveyskuntoutujia on suuri määrä ja tästä johtuvat kustannukset maallemme kattavia, ei asioihin puututa ja niitä nosteta riittävästi esille. Myös useat poliitikot tuntuvat karsastavan aihetta.

Näiden ihmisten hoito on retuperällä, ja mikäli SOTE jonakin kauheana päivänä tallaisenaan tulee, on tämä joukko yksi niistä, jotka jäävät väliinputoajiksi.

Nyt Mielenterveys- ja päihdehuoltoa koskeva erillislaki on poistumassa ja tilalle on tulossa kaikkia terveydenhuollon asiakkaita koskeva laki: Asiakas- ja potilaslaki. Uusi laki tulee sisältämään säännöksiä itsemääräämisoikeudesta, asiakkaan ja potilaan asemasta, mielenterveys- ja päihdehuollosta.

Aiemman, vuodelta 1990 peräisin olevan erillisen mielenterveys- ja päihdehuoltolainsäädännön on koettu leimaavan asiakkaita. Yksikään aiemmista hallituksista ei ole asiaa saanut saatettua loppuun.

Hyviäkin uudistuksia on tulossa: yhtenä tärkeimpänä asiana uudessa laissa korostetaan hoitosuhteen jatkuvuutta. Tällä pyritään siihen, etteivät hoitosuhteet katkeaisi ja asiakkaat eivät jäisi heitteille ja hoidotta. Palveluja on myös tarkoitus yhtenäistää: asumis- ja kuntouttavat palvelut tullaan linkittämään yhteen.

Lakiin on tekeillä myös uudistus, jonka mukaan asiakassuunnitelma on aina tehtävä ja sosiaalihuoltolain on taattava, että suunnitelmaan kirjattuja palveluita tarjotaan asiakkaille.  Uudessa laissa otetaan kantaa myös siihen, että somaattisen eli fyysisen ja psyykkisen puolen hoidot yhdistetään.

Mielestäni yllä mainitut asioiden olisi pitänyt olla jo aikaisemmin itsestään selviä. Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus ja kun henkinen puoli sairastaa, kärsii myös somatiikka ja vice versa.

Suomessa on lukuisia hyviä palveluita, mutta kaikki irrallisia, ja osa kolmannen sektorin tarjoamia.

Olen aiemminkin kritisoinut maatamme siitä, että pitääkö täällä itsestään selvyydet kirjata lakiin, jotta niiden oletetaan toteutuvan. Lakikaan ei valitettavasti takaa kuitenkaan sitä, että saisimme palvelut, jotka meille kuuluisivat. Saatikka, että ihminen huomioitaisiin psykosomaattisena kokonaisuutena ja ymmärrettäisiin katsoa kauaskantoisesti erilaisten asioiden panos-tuotossuhdetta.

Luotamme liikaa kolmannen sektorin toimijoihin, jotka lahjoitustensa varassa puurtavat ihmisiä auttaen. Valtiolla tulisi olla selkeämpi rooli ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa. Nykyinen palvelujen saatavuuden taso on liian alhainen huolimatta jatkuvasti kiristyvästä verotuksesta.

Miksi maksamme kiristyviä veroja, jos emme saa meille kuuluvia palveluita?