Ajatuksia hoivasta ja Suomen tilanteesta

Jokainen eettisesti ja moraalisesti toimiva haluaa tehdä työnsä hyvin. Alalta pois vaihtaneita on muutamasta eri syystä; lama 90-luvulla ja ainainen kiire. Hoitajia sanotaan olevan muissa töissä tällä hetkellä jopa 72.000. Kun olosuhteet muutettaisiin inhimillisiksi ja palkka asetettaisiin kohdilleen, kyllä hoivatyöhön tulijoita olisi. Moni opiskeli hoitajaksi halutessaan hoitaa ja auttaa ihmisiä.

Hoitajamitoituksesta puhutaan, ettei se yksin ratkaise työn jälkeä. Tuo on totta, mutta hoitajamitoitus on raami, jonka jälkeen mukana seuraavat muut asiat. Kun hoitajia on tarpeeksi, kiire ei ole liian kova ja alalle on tulijoita, jolloin voidaan palkata ne kulloiseenkin työhön soveltuvimmat.

On hyvä, että lähihoitajakoulutukseen saadaan pääsykokeet takaisin. Ikävän usein vuosien aikana on kuullut lausahduksen, ”jos et muualle pääse, mene lukemaan lähihoitajaksi.”

Onhan alalla kuin alalla hyvä olla sille soveltuvat henkilöt.

Ihmisten kanssa työskentely on antoisaa. Tein potilas-/asiakastyötä itse 90luvun lopulla, kunnes siirryin hoivakodin johtajan pestiin. Kun on aikaa, eikä kiireessä tarvitse tehdä ja raskasta asiakasta voi hoitaa kahden hoitajan avustamana, on työkin aivan erilaista kuin nykypäivänä. Omassa hoivakodissani, vaikka toimin tuolloin yksityissektorilla, en olisi voinut kuvitella nykypäivän kaltaisia tilanteita. Ei tuolloin hoidettu näin huonosti.

Usein hoito-ja palvelusuunnitelma tehdään, kun asiakas tulee palveluasuntoon tai ympärivuorokautisen hoivan yksikköön. Tätä ei omahoitaja kuitenkaan juurikaan ehdi arjen kiireiden keskellä päivittämään tai vaikka ehtisi, ei asiakkaan kunnon lasku ja sen papereihin merkitseminen tarkoita hoitohenkilökunnan lisäystä yksiköissä, vaikka se kuinka olisi tarpeen.

Näin työstä tulee liian raskasta. Hoitajat kuormittavat omat tuki- ja liikuntaelimensä ja joutuvat sekä selkä että muiden vaivojen vuoksi sairauslomille. Työ on psyykkisestikin raskasta. Näet, kuinka asiakkaan kunto laskee, haluaisit viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, mutta viereisen huoneen asukas odottaa jo suihkuun pääsyä.

Muistetaanhan, ettemme syyllistä hoitajia. Heistä suurin osa tekee parhaansa. Yhteiskunta on rahan väärin kohdentamisessaan ja kilpailutuksissaan unohtanut inhimillisyyden.

Meidän on aika muistaa, mikä onkaan se tärkein asia. Inhimillisyys. Vaikka rahan sanotaan pyörittävän maailmaa, mitä meille jää, jos unohdamme heikoimmassa asemassa olevat ja annamme vanhustemme kuolla huonoon hoitoon, syrjäytyneiden nuorten sortua huumekokeiluihin, erityislasten kärsiä huonoista oppimistuloksista liian suurissa luokissa, eläkeläisten kituuttaa liian pienillä eläkkeillä ja työttömien syrjäytyä lopullisesti.

Meille jää huonosti voiva kansa ja huonosti pärjäävä maa, joka on kaukana hyvinvointivaltiosta.

Minä ajan tavallisten suomalaisten asiaa ja haluan kääntää tämän uppoavan laivan eli Suomen suunnan nyt, kohta se on liian myöhäistä.

Allokoidaan rahamme oikein, koska sitä ei liikoja ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s