Uusi Asiakas- ja potilastietolaki

Suomessa erilaisia mieliala- ja masennuslääkkeitä syö noin 450.000 ihmistä. Tästä huolimatta aihe on tabu, eikä omia psykologisia, saati psykiatrisia ongelmiaan ja huoliaan kehtaa monelle kertoa. Resepti kouraan ja kotiin tuntuu olevan åitkälti nykyinen mielenterveyshoitomme.

Vaikka mielenterveyskuntoutujia on suuri määrä ja tästä johtuvat kustannukset maallemme kattavia, ei asioihin puututa ja niitä nosteta riittävästi esille. Myös useat poliitikot tuntuvat karsastavan aihetta.

Näiden ihmisten hoito on retuperällä, ja mikäli SOTE jonakin kauheana päivänä tallaisenaan tulee, on tämä joukko yksi niistä, jotka jäävät väliinputoajiksi.

Nyt Mielenterveys- ja päihdehuoltoa koskeva erillislaki on poistumassa ja tilalle on tulossa kaikkia terveydenhuollon asiakkaita koskeva laki: Asiakas- ja potilaslaki. Uusi laki tulee sisältämään säännöksiä itsemääräämisoikeudesta, asiakkaan ja potilaan asemasta, mielenterveys- ja päihdehuollosta.

Aiemman, vuodelta 1990 peräisin olevan erillisen mielenterveys- ja päihdehuoltolainsäädännön on koettu leimaavan asiakkaita. Yksikään aiemmista hallituksista ei ole asiaa saanut saatettua loppuun.

Hyviäkin uudistuksia on tulossa: yhtenä tärkeimpänä asiana uudessa laissa korostetaan hoitosuhteen jatkuvuutta. Tällä pyritään siihen, etteivät hoitosuhteet katkeaisi ja asiakkaat eivät jäisi heitteille ja hoidotta. Palveluja on myös tarkoitus yhtenäistää: asumis- ja kuntouttavat palvelut tullaan linkittämään yhteen.

Lakiin on tekeillä myös uudistus, jonka mukaan asiakassuunnitelma on aina tehtävä ja sosiaalihuoltolain on taattava, että suunnitelmaan kirjattuja palveluita tarjotaan asiakkaille.  Uudessa laissa otetaan kantaa myös siihen, että somaattisen eli fyysisen ja psyykkisen puolen hoidot yhdistetään.

Mielestäni yllä mainitut asioiden olisi pitänyt olla jo aikaisemmin itsestään selviä. Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus ja kun henkinen puoli sairastaa, kärsii myös somatiikka ja vice versa.

Suomessa on lukuisia hyviä palveluita, mutta kaikki irrallisia, ja osa kolmannen sektorin tarjoamia.

Olen aiemminkin kritisoinut maatamme siitä, että pitääkö täällä itsestään selvyydet kirjata lakiin, jotta niiden oletetaan toteutuvan. Lakikaan ei valitettavasti takaa kuitenkaan sitä, että saisimme palvelut, jotka meille kuuluisivat. Saatikka, että ihminen huomioitaisiin psykosomaattisena kokonaisuutena ja ymmärrettäisiin katsoa kauaskantoisesti erilaisten asioiden panos-tuotossuhdetta.

Luotamme liikaa kolmannen sektorin toimijoihin, jotka lahjoitustensa varassa puurtavat ihmisiä auttaen. Valtiolla tulisi olla selkeämpi rooli ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa. Nykyinen palvelujen saatavuuden taso on liian alhainen huolimatta jatkuvasti kiristyvästä verotuksesta.

Miksi maksamme kiristyviä veroja, jos emme saa meille kuuluvia palveluita?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s