Miksi poliitikot nukkuvat vatsallaan – Puukoniskut ovat selässä

Samanaikaisesti kun sananvapaus on kaventunut, on se toisaalta laajentunut. Nykyään politiikassa on luvallista herjata miltei mielin määrin. Kunnialoukkaussyytteitä pelätään vähemmän kuin Facebookin banneja. Mitä tämä kertoo ihmisistä? Olemmeko sosiaalisen median vankeja? Sakot voitte antaa, mutta someani älkää viekö!

Kunnialoukkaukset eivät välttämättä johda mihinkään, mutta Facebookin ilmiannot tuottavat melko nopean tuloksen. Syytellä ja haukkua voit, mutta maahanmuuttajista muista olla kirjoittamatta pahaa. Rasisti ja natsi ovat luvallisia termejä, jos ne suunnataan kantaväestön toimesta toista kantaväestöön kuuluvaa kohtaan.

”Homo, lesbo, huora, narsisti, pyrkyri, opportunisti, perseennuolija, -jakaja”…. ovat luvallisia nimityksiä, jos ne suunnataan toisen puolueen edustajaa tai kilpakumppaniksi koettua vastaan.

Onko maailmamme kaksinaismoralistinen vai vääristynyt? Somessa voi tehdä nopeasti harkitsemattomia.

Politiikka on raakaa sanottiin: ”Kasvata kova panssari.” ”Kisa vain kovenee.” ” Tämä on vasta alkua.”

Mitä sitä vielä tuleman pitää, mielenkiinnolla odotan.  Mielikuvituksella ei liene rajoja, kun vaalit lähenevät. Luvaton muuttuu ikään kuin luvalliseksi, moraali ja etiikka käytännön toimina lentänevät romukoppaan ja tilalle astuu peto, joka haluaa raadella vihollisensa ja päästä maaliin voittajana.

Matkailuaikoina pohdittiin, jos kirjan niistä kaikista kokemuksista ja asiakkaiden kysymyksistä kirjoittaisi, niin paljon kaikenlaista sattui ja tapahtui. Olisi niistä tullut paksuja, kenties jopa kokonainen  kirjasarja. Mielenkiintoisia, viihdyttäviä, hämmentäviä, kummaksuttuja, mutta melko varmoja best sellereitä, lomalukemista.

Enää en ihmettele, että poliitikot kirjoittavat elämästään. Mielenkiintoisia käänteitä sisältänee jokaisen taival. Harmi ettei kaikesta voi kirjoittaa, ei puhua, ei kertoa kenellekään. Politiikka on yksinäistä. Olet maalitauluna ja kehenkään et uskalla ja voi luottaa.

Odotan mielenkiinnolla koska kirjoitan oman tarinani. Vuosia kulunee vielä, toivottavasti panssaria kovettaneena, sisin minuna pysyneenä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s